Jokainen, joka on joskus järjestänyt seminaarin tietää, että tarkasti kiteytetty teema on onnistuneet seminaarin ydin. Kaikki seminaarit, joiden lähtökohta on ainoastaan tarkastella yleisellä tasolla jotain aihetta, ovat nykyisin enemmän tai vähemmän puuduttavia osallistujien kannalta. Internet ja muut digitaaliset lähteet tarjoavat nykyisin valtavasti ilmaista tietoa, uutisia ja erilaisia katsauksia mihin tahansa aiheeseen, ja siksi onnistunut seminaari tarjoaa osallistujilleen kuratoitua tietoa.

Mitä tämä tarkoittaa?

Seminaarien ja muiden tapahtumien mahdollinen anti ja lisäarvo liittyy juuri siihen, että jrjestäjä on pohtinut teemaa huolellisesti. Hänellä ei tarvitse olla oikeita vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan pelkät kysymykset voivat olla hyvä lähtökohta. Tämä ei kuitenkaan ole helppo tehtävä.

Jotta voi onnistuneesti kysyä oikeita kysymyksiä, täytyy olla hyvät perustiedot ja näkemystä valitusta teemasta. Täytyy tuntea aiempi keskustelu ja erilaiset intressiristiriidat sekä kuppikunnat, joita jokaisen asian ympärille liittyy.

Hyvä teema on siis sopivasti rajattu. Liian laaja teema saa ohjelman ja osallistujat helposti rönsyilemaan, mikä herättää helposti turhautumista. Kun seminaarin teema on selvästi kaikkein tiedossa, jokaisen osapuolen on helpompi osallistua sekä myös tuoda itse jotain uutta tapahtumaan.

Onnistunut teema on myös ajankohtainen. Se liittää vaikkapa jonkun ammattiryhmän sisäiset keskustelut laajempaan kontekstiin. On tärkeää ymmärtää, mikä on oman ryhmän laajempi yhteiskunnallinen merkitys ja keskustella aiheesta myös hieman ulkopuolisesta näkökulmasta, Tämä tuo aina uskottavuutta ryhmälle ja lisää osallistujien ymmärrystä siitä, mikä heidän roolinsa on laajemmin yhteiskunnassa.

Seminaarin teeman tulee olla myös jossain määrin raflaava, tai vähintään kiinnostava. Moni on kuullut sanonnan “mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”. Liian harmaa ja tasapaksu teema ei inspiroi ja unohtuu välittömästi, kun seminaari on päättynyt.